7 taitoa, jotka lapsi oppii ennen puhetta

Pienen lapsen kommunikaatiotaitoja miettiessä huomio kiinnittyy helposti vain lapsen puheilmaisuun ja puhuttujen sanojen määrään. Olet ehkä miettinyt, miksi lapsesi ei vielä puhu tai milloin hän alkaa kommunikoida enemmän. Kommunikaatio on kuitenkin paljon muutakin kuin puhetta, ja tämä kaikki muu on itse asiassa yksi edellytys puheen kehittymiselle. Puhe on yksi palanen kommunikaation hienossa hierarkiassa, jonka pohjana ovat vuorovaikutustaidot. Vaikka lapsesi ei vielä puhuisi hän luultavasti kommunikoi jo erilaisten vuorovaikutustaitojen avulla ympäristönsä kanssa.

Nämä taidot ovat kommunikaation ja puheen pohjana

Pienen lapsen kielen- ja puheenkehityksen yhtenä tärkeänä edellytyksenä ovat hyvät vuorovaikutustaidot, koska kommunikaatio ja puhe kehittyvät, kun olemme yhteydessä muihin ihmisiin ja jaamme kokemuksia yhdessä. Tärkeää on myös, että lapsi saa onnistuneita kokemuksia vuorovaikutuksessa olemisesta ja ei-kielellisestä kommunikaatiosta, sillä sen jälkeen lapsi alkaa kommunikoida yhä monipuolisemmin – esimerkiksi puheella.

Jotta voimme odottaa lapsen lähtevän puhumaan ja oppimaan uusia sanoja, on meidän ensin hyvä varmistaa, että lapsella on hallussa muun muassa näitä taitoja:

Katsekontakti

Katsekontaktin varmistaminen on tärkeää, koska muuten kommunikaatiossa käyttämämme eleet, ilmeet, ääni ja puhe suun liikkeineen menevät lapselta helposti ohi. Kun varmistamme että meillä on lapseen katsekontakti, lapsi näkee ja kuulee paremmin sen mitä hänelle milloinkin puhumme.

Jaettu tarkkaavuus

Jaettu tarkkaavuus tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna sitä, että lapsen huomio on samassa asiassa kuin meidän ja hän jakaa sen meidän kanssamme, esimerkiksi katseella tai osoittamalla. Tämä taito on tärkeä, koska silloin voimme osoittaa lapselle asioita hänen ympäriltään, nimetä ja sanottaa niitä, ja lapsi oppii uutta. Myös lapsi voi jakaa asioita aikuisen kanssa katsomalla tai osoittamalla, jolloin aikuinen nimeää ja sanottaa lapselle tärkeitä asioita. Koemme lisäksi vahvaa yhteyden tunnetta, kun jaamme yhteisen mielenkiinnon kohteen!

Vuorottelu

Vuorottelutaito on tärkeä, sillä lopulta kaikki ihmisten välinen vuorovaikutus ja kommunikaatio sisältää vuorottelua: esimerkiksi kun puhumme aikuisten kesken, odotamme, että toinen on saanut asiansa sanottua ja sanomme oman asiamme vasta omalla vuorollamme. Olennaista on myös se, että vuorotteluun sisältyy odottamista, jolloin kuunnellaan ja usein katsotaan toista ihmistä. Tämä lisää kielen ja puheen oppimisen mahdollisuuksia!

Keskittyminen

Lapselle kehittyy kyky keskittyä pidemmän aikaa omaan tai yhteiseen tekemiseen.

Puheen ymmärtäminen

Puheen ymmärtämisen taidot alkavat kehittyä ennen lapsen oman puheilmaisun kehittymistä. Lapsi oppii esimerkiksi toimimaan vanhemman antamien ohjeiden mukaan.

Jäljittely

Lapsen kyky jäljitellä on välttämätöntä kielen ja puheen kehittymiselle, koska ilman jäljittelyä ei tapahdu sosiaalista oppimista. Kun lapsi oppii jäljittelemään, hän oppii ottamaan mallia taitavammista ihmisistä ympärillään.

Eleiden ymmärtäminen ja käyttö

Lapsi oppii ymmärtämään ja käyttämään kommunikoinnissaan eleitä, kuten vilkuttamista tervehtiessä.

Vahvistamalla näitä taitoja vahvistat lapsesi halua ja taitoa kommunikoida, vahvistat tärkeitä sosiaalisia taitoja ja lisäät sitä kautta edellytyksiä puheen kehittymiselle!

Lähteitä:
Harris, M., Barlow-Brown, F. ja Chasin, J. (1995). The emergence of referential understanding: pointing and the comprehension of object names. First Language 15, 1, 19-34.
Haynes, W. & Shulman, B. (1998). Communication Development: Foundations, Processes, and Clinical Applications.
Saxon, T. F. (1997). A longitudial study of early  mother-infant interaction and later language competence. First Language 17, 271–281.
Stern, D. (1992). Maailma lapsen silmin. Mitä lapsi näkee, kokee ja tuntee. Juva: WSOY.
Van der Stelt, J. M. (1996). The Early Acquisition of Speech Communication. Proceedings 20, 81–95. Institute of Phonetic Sciences.
Veneziano, E. (1981). Early language and nonverbal representation: a reassessment. Journal of Child Language 8, 541–563.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]