Ihmisten mielikuva puheterapiasta on usein sellainen, että puheterapiassa keskitytään yksilöllisiin tapaamisiin, joissa terapeutti työskentelee kahden kesken lapsen kanssa parantaakseen hänen kommunikaation kehitystään. Nykyään kuitenkin tiedetään, että kuntoutuksen vieminen ja sulauttaminen arkeen parantaa erityisesti taitojen yleistymistä osaksi lapsen jokapäiväistä elämää. Halu viedä kuntoutus aidosti osaksi lapsen arkea on ollut jo jonkun aikaa valtakunnallisesti – kuten myös maailmanlaajuisesti – kuntoutuksen suunta. Tutustutaan yhdessä siihen, mitä yhteisöllinen työote puheterapiassa tarkoittaa.
Mitä yhteisöllinen puheterapia on?
Yhteisöllisessä puheterapiassa keskiössä on ymmärrys siitä, että lapsen kielelliset taidot kehittyvät koko ajan, monissa eri ympäristöissä ja vuorovaikutuksessa eri ihmisten kanssa. Kyseessä on lähestymistapa, joka on sovellettavissa kaikkeen puheterapiaan, eli yhteisöllinen puheterapia ei ole erillinen tai oma ”terapialajinsa”.
Vanhemmat, päiväkodin ja koulun henkilökunta ovat avainasemassa lapsen kielellisen kehityksen tukemisessa päivittäisissä tilanteissa. Yhteisöllinen lähestymistapa tarttuu tähän ja vie teorian käytäntöön, jolloin puheterapeutti usein vierailee perheen kotona, lapsen päiväkotiryhmässä, koulussa tai muussa arjen ympäristössä sen sijaan, että perhe tulisi lapsen kanssa aina puheterapetin vastaanotolle.
Mielestäni on tärkeää ymmärtää, että puheterapian tavoitteena ei ole lapsen toimintakyvyn paraneminen lapsen ja terapeutin välillä, vaan lapsen ja hänen arkiympäristönsä aikuisten välillä! Eli tavoitteena on lapsen taitojen paraneminen hänen aidossa elämässään hänelle tärkeiden ihmisten kanssa. Näin tulisi näkemykseni mukaan olla kaikessa puheterapiassa – riippumatta siitä, millä laajuudella puheterapiaa viedään osaksi arkea – mutta yhteisöllisessä lähestymistavassa tämä ajatus ja tavoite entisestään korostuvat.
Miksi yhteisöllinen puheterapia on kannattavaa?
Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan yhteisöllinen työote ja kuntoutuksen toteutuminen suoraan lapsen arjessa hyödyttää lapsen kielen ja puheen taitojen karttumista, erityisesti sanavarastoon, fonologiseen tietoisuuteen (=äänteelliseen tietoisuuteen) ja kirjoittamiseen liittyvissä tavoitteissa, toiminnallisen kielen oppimisessa, osallisuuden kasvattamisessa, ja osin myös puheen kuntoutuksessa. Lisäksi yhteisöllinen työote kasvattaa lähiympäristöjen aikuisten tietoja, taitoja ja voimaantumisen tunnetta, mikä edesauttaa kuntoutuksen tavoitteiden saavuttamista.
Vaikka yhteisöllisen työotteen eduista on tutkimusnäyttöä, on kuitenkin niin, että toiset lapset eivät hyödy korkeasta yhteisöllisyyden tasosta yhtä paljon kuin toiset, vaan jotkut tarvitsevat enemmän kahdenkeskistä harjoittelua rauhallisessa tilassa puheterapeutin kanssa. On siis hyvä ottaa huomioon, että yhteisöllinen puheterapia ei ole kaikenkattava ratkaisu, eikä se toimi aina ja kaikille, ainakaan samassa mittakaavassa. Tärkeää on arvioida yhdessä perheen ja muiden ammattilaisten kanssa lapsen yksilöllisiä tarpeita.
Mutta silloin kun lapsen tavoitteet ovat sellaiset, että yhteisöllinen työote voi hyödyttää häntä, kannattaa yhteisöllisyyden aste asettaa mahdollisimman korkeaksi ja toimia aidosti yhteisöllisesti. Täytyy myös muistaa, että yhteisöllisyyden tasosta ja määrästä huolimatta yhteistyö ja keskustelu lähiympäristön kanssa on tärkeää ja tulee pitää aina mukana toiminnassa.
Yhteisöllisen puheterapian voima
Omasta mielestäni yksi tärkeimmistä syistä toteuttaa puheterapiaa yhteisöllisesti on se, että lapsi saa taidot käyttöönsä HETI siinä tilanteessa, jossa hän taitoja tarvitsee. Mielestäni on paikallaan miettiä, kuinka suuri vastuu lapsen harteille annetaan taitojen yleistämisestä arkeen: onko oikein, että lapsi joutuu itse oivaltamaan, että jokin tilanne, jossa hän sillä hetkellä on, on samankaltainen kuin tilanne viime viikolla puheterapeutin kanssa ja hänen tulisi nyt ottaa käyttöön taidot, joita on harjoiteltu puheterapeutin kanssa kahden kesken..? Minusta vastuu taitojen yleistämisestä kuuluu meille aikuisille, jolloin taitoja tulee harjoitella tilanteessa, jossa niitä tarvitaan, eli aidon elämän keskellä.
Kokemukseni mukaan lapset motivoituvat arjessa tapahtuvasta taitojen harjoittelemisesta usein paljon (ja usein he eivät edes huomaa, että tilanteessa harjoitellaan jotain!), mikä on myös yksi itselleni tärkeä syy toteuttaa puheterapiaa yhteisöllisellä työotteella aina, kun se on lapsen tavoitteet huomioon ottaen hyväksi.
Miltä yhteisöllinen työote näyttää?
Yhteisöllisyys toteutuu monella eri tasolla, eli se ei ole mustavalkoisesti ”joko – tai”, vaan liukuva jatkumo, jossa on paljon eri ilmenemismuotoja. Jokaisella niistä on paikkansa kuntoutuskentällä. Alla olevassa kuvassa näet miten yhteisöllisyys voi toteutua lapsen arjessa:
Lopuksi
Kaiken kaikkiaan yhteisöllinen puheterapia tarjoaa kokonaisvaltaisen lähestymistavan lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen. Se ei ainoastaan edistä lapsen kielellisten taitojen ja osallisuuden kehitystä, vaan mielestäni se vahvistaa myös lapsen ympärillä olevan yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Mitä ajatuksia sinulle heräsi aiheesta?
Lähteet:
Archibald, L. (2017). SLP-educator classroom collaboration: A review to inform reason-based practice. Autism & Developmental Language Impairments, 2: 1-17.
Cirrin, F. M., Schooling, T. L., Nelson, N. W., Diehl, S. F., Flynn, P. F., Staskowski, M., Torrey, T. Z. & Adamczyk, D. F. (2010). Evidence-based systremic review: Effects of different service delivery models on communication outcomes for elementary school-age children. Language, Speech, and Hearing Services in Schools, 41(3): 233-264.
Elksnin, L. K., & Capilouto, G. J. (1994). Speech-Language Pathologists’ Perceptions of Integrated Service Delivery in School Settings. Language, Speech, and Hearing Services in the Schools, 25(4), 258–267.
Hartas, D. (2004). Teacher and speech-language therapist collaboration: being equal and achieving a common goal? Child Language Teaching & Therapy, 20(1), 33-54.
Langner, J. & Fukkink, R. G. (2022). A realist synthesis of interprofessional collaborative practices in early intervention for children with speech, language and communication needs. International Journal of Language & Communication Disorders, 58:516-541
Piirto, H. (2020). Suositus puheterapiasta varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa. [Suositus] Suomen Puheterapeuttiliitto ry. Haettu 9.4.2024 osoitteesta: https://puheterapeuttiliitto.fi/wp-content/uploads/2020/12/Suositus-puheterapiasta-varhaiskasvatuksessa-ja-opetuksessa.pdf
Sheppard, M. E. & Moran, K. K. (2022). The role of early care providers in early intervention and early childhood special education systems. Early Childhood Education Journal, 50, 891-901.
Suleman, S., McFarlane, L.-A., Pollock, K., Schneider, P., Leroy, C., & Skoczylas, M. (2014). Collaboration: More than ‘Working Together’ An exploratory study to determine effect of interprofessional education on awareness and application of models of specialized service delivery by student speech-language pathologists and teachers. Canadian Journal of Speech–Language Pathology & Audiology, 37(4), 298-307 210p.
